Lassi Nummi – runoilija, kirjailija, humanisti

Lassi Nummi on kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettu modernisti, jonka kaunokirjallinen tuotanto ja muu elämäntyö ovat merkittäviä. Hän on erityisesti lyyrikkona Suomen kärkeä. Imperfekti on paikallaan puhuttaessa hänestä ihmisenä ja hänen elämästään. Aikamuoto vaihtuu luontevasti preesensiksi, kun on kyse hänestä kirjailijana: kuka Lassi Nummi oli, millainen lyyrikko ja prosaisti hän on?

Perhetausta

Lassi Nummi eli Lauri Yrjönpoika Nummi (9.10.1928–13.3.2012) syntyi monipuolisesti sivistyneiden vanhempien lapsena. Yrjö Alarik Nummi ja Ida Maria Nummi, o.s. Mahlberg tutustuivat toisiinsa Yhdysvalloissa toimivan kristillisen opiston ainoina suomalaisina opiskelijoina. Avioiduttuaan he olivat pitkään lähetystyössä Kiinassa, jossa syntyi esikoinen Yrjö. Äiti oli lempeä ja vieraanvarainen, ja hän säesti laulajia. Turussa matematiikkaa ennen ulkomaille lähtöään opiskellut isä harrasti koko ikänsä aktiivisesti eri taiteita ja tieteitä: hän sävelsi, sepitti runoja, julkaisi kirjoja, valokuvasi, maalasi ja oli kirkkorakennuksen arkkitehti. Lisäksi hän tutustui uusiin tieteellisiin julkaisuihin alkukielillä. Lähetysvuosien jälkeen isä opiskeli papiksi ja toimi vankilapappina ja rovastina, ja perheeseen syntyivät Lassi ja Seppo.

Isä näkyy ohjanneen poikia määrätietoisesti heidän tuleville aloilleen. Lassin hän opetti kirjoittamaan runoja antiikin mitoilla, mikä ei ollut lahjakkaallekaan koululaiselle helppoa. Maalausta ja piirtämistä harrastavasta Yrjöstä eli Ykistä tuli muotoilija, pianonsoittoon innostuneesta Seposta säveltäjä ja kulttuuriorganisaattori.

Poikien vartuttua Nummet muuttivat Kuopiosta Helsinkiin, ja Lassi kävi viimeisen lukioluokkansa Kallion yhteiskoulussa. Suomessa oli sotavuosien jälkeen uusien alkujen aika, ja nuoret oloivat siinä täysillä mukana. Yliopisto ja pääkaupungin tarjoamat mahdollisuudet ja laajeneva ystäväpiiri avarsivat veljesten maailmaa. Nuoret tulivat joukolla keskusteluihin ja musiikillisiin illanistujaisissa veljesten pappilakotiin. Osallistujissa oli tieteiden ja taiteiden tulevia suuria nimiä.  

Myös Pirkko ja Lassi Nummella oli myöhemmin kulttuurikoti, joka oli eräänlainen salonki heidän ja poikien eli Markuksen ja Ilarin suurelle ystävä- ja tuttavajoukolle. Siellä tavattiin, tutustuttiin, keskusteltiin innokkaasti ja pohjustettiin kulttuurihankkeita.

Vieraita tuli esimerkiksi Lahden kirjailijapäivien päätteeksi myös eri maista ja maanosista, ja he saivat näin kosketuksen suomalaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon. Pirkko Nummi oli ylihoitaja, ja tapaamisiin osallistui usein hänenkin työtovereitaan ja ystäviään, joissa oli lääketietieteen edustajia ja hoitoalan ihmisiä. Kulttuurin koko kenttä oli läsnä: kodissa kävi eri-ikäisiä taiteilijoita, tieteentekijöitä, päättäjiä ja nuorisoa. Mukana oli runoilijoita, prosaisteja, elokuvantekijöitä, teatteriväkeä, tietokirjailijoita, kirjallisuudentutkijoita ja kustannus- ja lehtialan edustajia.  

Kaunokirjallinen tuotanto

Lassi Nummen tuotantoonsa kuuluu lyriikkaa, kaksi romaania ja novelleja. Häneltä ilmestyi kolmisenkymmentä teosta, runoa ja proosaa. Lisäksi hän julkaisi kulttuuripakinoita, tutkielmia ja esseitä. On myös hänen yhdessä Ilari Nummen kanssa tekemiä elokuvakäsikirjoituksia ja ohjauksia sekä näytelmiä, joista niistäkin yksi on toteutettu Ilari Nummen kanssa.

Ensimmäinen Nummen kirja ilmestyi 1948. Se on salanimellä Jukka Kangas ilmestynyt vauhdikas nuorison seikkailuromaani Kaksi kokematonta nuorukaista maailmalla monen kokeneen konnan koulittavana.

Varsinaisia esikoisteoksia on kolme, kaikki vuodelta 1949. Ne ovat runokokoelmat Intohimo olemassaoloon ja Vuoripaimen sekä pienoisromaani Maisema. Samana vuonna ilmestyi omaleimainen Kulku-novelli. Niissä on välillä helähdyksiä romantisoinnista, symbolismista ja suomalaisesta kansanrunoudesta ja -perinteestä. Jo alun alkaen Nummi kuitenkin hakeutui sotia edeltäneestä ja niiden aikaisesta kansalliseen painottuvasta linjasta kansainväliseen. 1940- ja 50-luvun modernismi on elimellistä jatkoa sille 1920-luvun modernismille ja siihen kuuluvalle Tulenkantajien työlle, joka nykyaikaisti Suomen kirjallisuutta ja joka on osa maailmanlaajuista kirjallisuuden modernismia. 

Ristikoissa Nummi uudistaa novellimuotoa. Erityisen kiinnostava on hänen luomansa etsausnovelli. ”Chaconne” kokoelmasta Taivaan ja maan merkit on modernin lyriikan helmiä.

Runokirja Kuusimittaa ja muita säkeitä, joka on särjettyä muotoa käyttävä moderni eepos, on Suomen 1900-luvun lyriikan merkkiteoksia. Linna vedessä peilaa Suomen historiaa ja Olavinlinnan vaiheita, Kaksoiskuva ylistää elämää ja aviorakkautta. Joulukonsertto sisältää juhla- ja perherunoja kuten moni muukin Nummen kokoelma.

Hiidentyven ja Matkalla niityn yli aloittavat uuden jakson. Ilmaisu on hioutunut mestarilliseksi, sivumäärä kasvanut ja aines- ja sävyasteikko laajentunut. Suppeiden impressioiden ja mietelmien rinnalla on runoelmia ja laajoja taide- ja matka-aiheisia sarjoja. Viimeisissä kirjoissaan hän palaa lähelle, perheen ja lapsenlasten pariin.

Kirjailijakuvan piirteitä

Nummi uudistui lyyrikkona vuosikymmenestä ja vuodesta toiseen. Teokset ovat omailmeisiä, ja jokaisessa on erilainen rakenneidea. Lähes kaikki kirjat ovat huolellisesti hiottuja. Hän työskenteli määrätietoisesti ja täsmällisesti viimeistellessään yksityiskohtia lähes loputtomasti. Jopa jokainen säkeen sisennys oli tehtävä millimetrin tarkkuudella.

Vaikka teoksia on paljon ja ne ovat keskenään erilaisia, koko tuotannossa kertautuu joitakin linjoja. Niistä erityisen keskeisiä ovat impressiot, kulttuurisuus ja arvojen arviointi. Ensinnäkin suuri osa Nummen runoista perustuu katseen tai muistin nopeasti tavoittamalle vaikutelmalle. Ohikiitävän hetken kuvaajana Nummi piirtää runoissaan sensitiivisiä impressioita, joiden ainekset ovat esimerkiksi luonnosta, läheisistä ihmisistä ja matkoilta. Monessa runossa on teemana elämänilmiöiden ajallisuus. Ajan nopea riento tuo monesti haikean kokemuksen kaiken katoavuudesta, mutta yhtä usein se saa tajuamaan elämän ja sen hetkien kauneuden ja arvon.

Ohikiitävien vaikutelmien lisäksi on toinenkin keskeinen ainesten antaja, nimittäin kulttuuri eri muodoissaan. Kokoelmissa, runoissa ja proosassa on läsnä varsinkin Euroopan ja Kiinan historia, monesti taustana ja vertauskohtana nykyisyydelle. Naapurimaita, Eurooppaa ja kaukomaita edustaa usein jokin yksityiskohta niiden menneisyydestä, ja runon nykyhetken kautta eri ajat kietoutuvat toisiinsa. Matkoilla nähty rakennusperintö saa rikkaita merkityksiä, samoin vieraissa maissa nähnyt juhlat ja rituaalit. Monisäikeisen kokemuksen aineksia ovat etäisyys ja läheisyys, outous ja tuttuus, ja syntyy elämys siitä, että ihmisyys on ajasta aikaan samaa. Antiikin teoksesta kohdistuu tarkkailijaan ihmisen katse, ja toista on helppo ymmärtää. Kulttuurikaudet, filosofia ja muut tieteet ja ajattelutavat elävöityvät viittauksissa, metaforissa ja suorissa tai peitetyissä sitaateissa. Aiheet, otsikot ja rakenneideat ovat usein musiikista ja kuvataiteista, ja ilmaisukeinot myötäilevät näissä taiteenlajeissa esiintyviä.

Kolmanneksi Nummen lyriikassa on ihmisyyden ja arvojen syväluotausta, jonka merkittävyys kirkastuu lukijalle ehkä vasta, kun teosten ilmestymisestä on vuosia ja vuosikymmeniä. Kestävien arvojen etsintä ja asioiden puntarointi nousee esille, olipa teema rakkaus ja kuolema, perheonni, usko ja epäily, taide tai elämän ilot. Elämänviisautta on yhtä hyvin lyhyissä runoissa kuin laajoissa runoelmissa ja katsomuksellisissa sarjoissa. Arvojen punninta, elämän perustan kartoitus ja katsomuksellisuus ovat tärkeitä mm. teoksissa Ristikot, Kuusimittaa ja muita säkeitä, Lähdössä tänään, Linna vedessä ja Matkalla niityn yli. Ihmisyhteys ja -veljeys, toisten ymmärtäminen ja arvostus, vastuu ja avoin vuoropuhelu nousevat esille tavoittelemisen arvoisina asioina. Kun läheinen ympäristö ja oma perhe-elämä kertautuvat kokoelmissa, niiden tausta on sukupolvien ja ihmisten yhteisen maailman laajuinen.

Nummen tuotanto on ahkerassa tekstienvälisessä keskustelussa eri kausien kirjallisuuden ja muiden taiteiden kanssa. Hänen modernisminsa on läpikotaisin suomalaista, perin juurin eurooppalaista ja samalla kiistatta maailmanlaajaa. Varsinkin teoksessa Kuusimittaa ja muita säkeitä toisilleen etäisiltä tahoilta olevat ainekset kutoutuvat yhteen. Niitä on luonnonkulttuureista, antiikista, myyteistä, matkoista, eri maiden ja kausien taiteista, historiasta ja kokoelman syntykauden tapahtumista.

Käännöksiä, tunnustuksia ja tutkimuksia

Lassi Nummen teoksia on luettu ja luetaan paljon, ja hän oli suosittu kirjallisuus- ja kulttuuritilaisuuksien esiintyjä. Eräinä vuosikymmeninä väitettiin, että hän oli pappien saarnoissa useimmin viitattu kirjailija. Hänet tunnettiin myös henkevistä lehtipakinoista. Jokin hänen kirjoituksissaan ja kirjoissaan puhuttelee. Eri tehtävien hyvä hoitaminen, sosiaalisuus ja ystävällisyys lisäsivät hänen suosiotaan.

Kirjailija toimi useilla aloilla sillanrakentajana ja hyvien hankkeiden edistäjänä, mikä pantiin merkille ja mikä on yksi tausta hänen saamalleen arvostukselle. Hän oli Uuden Suomen kulttuuritoimittaja. Tärkeimpiä muista lehdistä, joihin hän kirjoitti, olivat Uusi Kuvalehti, Kauppalehti ja YV. Nummi vaikutti Raamatunkäännöskomitean kirjailijajäsenenä 1973–1990. Lisäksi hän oli aikaansaava järjestömies, joka toimi Suomen Kirjailijaliiton ja sananvapausjärjestö PEN-klubin puheenjohtajana ja hoiti erilaisia tehtäviä lukuisissa muissa järjestöissä. Häntä arvostettiin kansainvälisestikin, ja hän toimi eri yhteyksissä Suomen kulttuurin epävirallisena suurlähettiläänä. 

Nummen teksti koskettaa ja innostaa. Hänen runojaan lausutaan paljon. Niitä esitetään myös muissa maissa, ja hänen tuotannostaan on julkaistu useissa maissa artikkeleja ja esittelyjä. Eri puolilla maailmaa on pidetty Nummen tuotannosta yleisötilaisuuksia, esitelmiä ja alustuksia. Hänen runojaan on käännetty useille kielille. Niitä on ilmestynyt mm. ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, viroksi, ranskaksi, norjaksi, unkariksi, romaniaksi, venäjäksi ja puolaksi.

Nummella oli aikanaan merkittäviä saavutuksia, ja hän sai lukuisia tunnustuksia ja muita arvostuksen osoituksia. Seuraavassa mainitaan niistä esimerkkejä, mutta tämä luettelo ei ole kronologinen eikä tyhjentävä. Kirjailija vihittiin Helsingin yliopistossa filosofian kunniatohtoriksi 1986 ja teologian kunniatohtoriksi 2000, ja hän oli taiteilijaprofessori 1990–1995. Hänen saamiinsa palkintoihin ja tunnustuksiin kuuluvat mm. evankelis-luterilaisen kirkon kirjallisuuspalkinto ja myöhemmin kirkon Mikael Agricola -risti, Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto, Aleksis Kiven rahaston palkinto, P.E. Svinhufvudin muistosäätiön taidepalkinto, Otavan kunniapalkinto, Uuden Suomen Suometar-palkinto, Savonia-palkinto, V. A. Koskenniemi -palkinto, valinta vuoden runoilijaksi ja viidesti valtion kirjallisuuspalkinto, Pro Finlandia -mitali.

Lassi Nummen tuotannosta pidetyt luentosarjat ja harjoituskurssit ovat keränneet suuren opiskelijajoukon. 

Nummesta on ilmestynyt suuri määrä tutkimuksia, joista laajimmat ovat seuraavat:

Katriina Kajanneksen väitöskirja ”Maisema ulkona ja sisällä on sama”. Kognitioanalyyttinen tutkimus Lassi Nummen proosasta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 662. Helsinki 1997. 288 s.

Katriina Kajanneksen tutkimus Intohimo näkemiseen. Lassi Nummen varhaislyriikan kognitiivinen tulkinta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 901. Helsinki 2003. 361 s.

Mikko Turusen väitöskirja Haarautuvat merkitykset: Puukuvasto Lassi Nummen lyriikassa. Acta Universitatis Tamperensis, 1530. Tampere University Press. Tampere 2010. 411 s.

Heiltä kummaltakin on lisäksi suuri määrä tieteellisiä ja muita Nummi-artikkeleita.

Seuraavat opinnäytetyöt ovat merkittäviä:

Anja Salokannel: Traditio Lassi Nummen lyriikassa. Kotimaisen kirjallisuuden laudaturtyö. Helsingin yliopisto 1971.

Anna-Liisa Alanko: Kaksoisaurinko. Kontrapunktiset teemat Lassi Nummen lyyrisessä tuotannossa. Kotimaisen kirjallisuuden lisensiaatintutkielma. Joensuun yliopisto 1992.

Erikseen kannattaa mainita nimikkoseuran piirissä toimitetut Nummi-aiheiset kokoomateokset, joissa on useiden tutkijoiden artikkeleita.